Uuden elämäni ensimmäinen kuukausi


Miten meillä menee? Ollaanko saatu nukuttua? Mitkä asiat on yllättänyt? Mitä odotuksia oli? Kävikö toisin?
Olen kirjoittanut tätä tekstiä kohta 3 viikkoa. Tämän piti olla huhtikuu alun kirjoitukseni, nyt kolme viikkoa myöhemmin vauva on kasvanut jo hurjasti. Rytmiä on löytynyt päiviin. Se on myös mahdollistanut tämän tekstin kirjoittamisen.

Synnytin esikoiseni maaliskuussa 2020.
Kysymyksiä on tullut koskien seuraavia aiheita: synnytys, nukkuminen , rytmin etsiminen- minkälainen rytmi on meille nyt löytynyt, miten me voidaan, onko joku asia yllättänyt?

Siispä lähden kertomaan kuulumisiani nyt avoimesti. On paljon läheisiä, joita en ole päässyt näkemään synnytyksen jälkeen, sekä tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä jotka ovat lähestyneet somessa toivoen tällaista postausta. Koitan kiteyttää kuulumiset tähän kirjoitukseen mahdollisimman tehokkaasti!


Synnytys

Elämäni suurin kokemus. En löydä sanoja kuvaamaan sitä. Rakastan itseäni enemmän kuin koskaan, koska pystyin siihen ja tein sen rakkaudesta toiseen ihmiseen- omaan lapseeni. Olen kiitollinen, että poikani on näyttänyt minulle mikä voima minussa elää ja kuinka vahva pystyn tarpeen tullen olemaan.


Mikä on yllättänyt vauva-arjessa eniten?

1) Rakas, hallitsematon kaaokseni. Keskeneräisyyden sietäminen
2) Unettomuuden mukana tulleet oireet – yöhikoilu, päänsärky, kuumeinen olo, ihan mieletön hajamielisyys – asioiden nimien unohtaminen
3 ) Ehkä erikoisin yllätys omalla kohdalla on ollut oman hien hajun muuttuminen. Nyt se muistuttaa vauvan ja maidon sekoitusta.
4) Rakkausarvet muodostuivat vasta, kun mahani lähti palautumaan.
5 ) Oman päiväunen tärkeys. Olen kaksi aivan eri ihmistä, ennen ja jälkeen päiväunien.
6) Kärsivällisyys ja kuinka se on yhtäkkiä lisääntynyt minussa
7 ) Täyttyneiden rintojen arkuus. Ja miten törkeän kipeäksi ne muuttuvat jos pääsevät tukkeutumaan. Rintatulehduksen on pelastanut kertaalleen jääkaappikylmä kaali, jonka pintaa on rikottu haarukalla.
8 ) Mieletön tuki somessa, muilta äideiltä.



Vauva ja työ

Työn vaiheisiin menee triplasti enemmän aikaa.
En pysty ottamaan enää paitatilauksia tällä hetkellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka haluaisin. Keskityn rauhassa tulevan malliston suunnitteluun ja protojen valmistamiseen vauvan ehdoilla.

Miltä tämä sitten tuntuu?

Ennen synnytystä ehdin tekemään älyttömän tehokkaasti suunnitelmia ja sain uusia ideoita tulevalle vuodelle. Upeita ja kehittäviä ideoita.

Näiden toteuttaminen ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tämä tuntuu minusta haasteelliselta, sillä olen aina ennen tottunut siihen, että olen pystynyt panostaa työntekoon täysillä. Tietenkin, onhan se ollut elämäni suurin prioriteetti.
Elämän äkillinen muutos (vaikkakin siihen on voinut valmistautua monta kuukautta, tuli niin moni asia kuitenkin aivan uutena ja nopeasti elämääni) vie hetken aikaa, että osaan hellittää otetta monesta asiasta. Työ kyllä odottaa. Jossain vaiheessa pystyn antamaan sille taas enemmän.

Työni on aina ollut minulle asia, josta saan voimaa. Tunnen olevani siinä hyvä ja hyväksyn itseni. Työni inspiroi minua ja saan käyttää rajattomasti luovuuttani.
Ensimmäistä kertaa koskaan, multitasking ei minulta onnistu. Ja uskon tämän olevan vain ja ainoastaan hyvä asia. On opittava myös hellittämään otettaan ja vauva on opettanut minulle sitä. Olemaan aidosti läsnä hetkessä.

Ehkä äitiys tulee opettamaan minulle työskentelyyn myös tietynlaista rauhaa, keskeneräisyyden sietämistä ja rajoitettuja työskentelyaikoja. Ymmärrän sen, ettei yölliset työhetkeni voi toimia enää. Ei ainakaan tällä hetkellä. Unta on saatava kaikkina aikoina, kun vauva siihen antaa mahdollisuuden.


Nukkuminen & rytmi

Meni jonkin aikaa, ennen kuin löydettiin meille sopiva rytmi. Sen kanssa on vieläkin parantamisen varaa, mutta nyt 1,5 kuukautta myöhemmin uskaltaisin sanoa että jonkinlainen rytmi on löytynyt.
Illalla seitsemän aikaan aletaan pienentämään valoja. Paljon syöttöä ja illalla noin yhdeksän aikaan kylvetään, sen jälkeen jalanpohjien hierontaa ( joka auttaa tosi hyvin vauvan mahavaivoihin! ). Noin klo 22 päästään nukkumaan.

On kahden tunnin yöunia putkeen ja sitten on niitä ihania 5 tunnin öitä. Onneksi koko ajan on enemmän pidempiä unia. Päiväunet ovat hurjan tärkeät.


Mielentila

Henkisesti en ole rikki, vain vähän kulunut.
Kaikki on ollut niin paljon, lyhyessä ajassa.
Kaikille iso tsemppi tähän nykyhetkeen. Vielä tästä päästään



Minäkuva

Olen unelmoija, tässä kuussa 26-vuotias, vaatesuunnittelija , sivutoiminen yrittäjä, taiteilijasielu, sisko, tytär, lätkän pelaajan puoliso , ikuinen Olsen-fani, minimalistisuuden etsijä, ystävä joka yrittää olla enemmän läsnä tänä vuonna, wannabe viinin tuntija, vintagen rakastaja.

’’Minä’’ on niin monta asiaa elämässäni. Ja niistä kaikista tuoreimpana olen nuori äiti, joka taisteli läpi odotusajan vahvan pahoinvoinnin saattelemana, suurimman osan ajasta asuen yksin eri kaupungissa kuin puoliso, meistä riippumattomien olosuhteiden pakosta. Synnytys oli voimaannuttava, pitkä ja raastava kokemus. Olen itsestäni sanoinkuvaamattoman ylpeä.

Minäkuva ei ole vielä ollut elämässäni yhtä eheä, kuin nyt. Puuttunut palanen on löytynyt paikoilleen.

Kun olet saavuttanut edessäsi olevat haasteet,
saavuttanut tavoitteesi,
onnistunut nousemaan huonona päivänä ylös sängystäsi,
toivon että osaat kehua itseäsi tarpeeksi.
Sinä, Minä, Me ollaan mielettömiä!



Ollaan rohkeasti ylpeitä omista saavutuksistamme.
Niistä pienistä ja isoista.
Ja rakastetaan itseämme just sellaisina kuin ollaan.


Iloa ja voimaa sun huhtikuuhun!

 ♡ Petronella

One Reply to “Uuden elämäni ensimmäinen kuukausi”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s