Uuden elämäni ensimmäinen kuukausi


Miten meillä menee? Ollaanko saatu nukuttua? Mitkä asiat on yllättänyt? Mitä odotuksia oli? Kävikö toisin?
Olen kirjoittanut tätä tekstiä kohta 3 viikkoa. Tämän piti olla huhtikuu alun kirjoitukseni, nyt kolme viikkoa myöhemmin vauva on kasvanut jo hurjasti. Rytmiä on löytynyt päiviin. Se on myös mahdollistanut tämän tekstin kirjoittamisen.

Synnytin esikoiseni maaliskuussa 2020.
Kysymyksiä on tullut koskien seuraavia aiheita: synnytys, nukkuminen , rytmin etsiminen- minkälainen rytmi on meille nyt löytynyt, miten me voidaan, onko joku asia yllättänyt?

Siispä lähden kertomaan kuulumisiani nyt avoimesti. On paljon läheisiä, joita en ole päässyt näkemään synnytyksen jälkeen, sekä tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä jotka ovat lähestyneet somessa toivoen tällaista postausta. Koitan kiteyttää kuulumiset tähän kirjoitukseen mahdollisimman tehokkaasti!


Synnytys

Elämäni suurin kokemus. En löydä sanoja kuvaamaan sitä. Rakastan itseäni enemmän kuin koskaan, koska pystyin siihen ja tein sen rakkaudesta toiseen ihmiseen- omaan lapseeni. Olen kiitollinen, että poikani on näyttänyt minulle mikä voima minussa elää ja kuinka vahva pystyn tarpeen tullen olemaan.


Mikä on yllättänyt vauva-arjessa eniten?

1) Rakas, hallitsematon kaaokseni. Keskeneräisyyden sietäminen
2) Unettomuuden mukana tulleet oireet – yöhikoilu, päänsärky, kuumeinen olo, ihan mieletön hajamielisyys – asioiden nimien unohtaminen
3 ) Ehkä erikoisin yllätys omalla kohdalla on ollut oman hien hajun muuttuminen. Nyt se muistuttaa vauvan ja maidon sekoitusta.
4) Rakkausarvet muodostuivat vasta, kun mahani lähti palautumaan.
5 ) Oman päiväunen tärkeys. Olen kaksi aivan eri ihmistä, ennen ja jälkeen päiväunien.
6) Kärsivällisyys ja kuinka se on yhtäkkiä lisääntynyt minussa
7 ) Täyttyneiden rintojen arkuus. Ja miten törkeän kipeäksi ne muuttuvat jos pääsevät tukkeutumaan. Rintatulehduksen on pelastanut kertaalleen jääkaappikylmä kaali, jonka pintaa on rikottu haarukalla.
8 ) Mieletön tuki somessa, muilta äideiltä.



Vauva ja työ

Työn vaiheisiin menee triplasti enemmän aikaa.
En pysty ottamaan enää paitatilauksia tällä hetkellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka haluaisin. Keskityn rauhassa tulevan malliston suunnitteluun ja protojen valmistamiseen vauvan ehdoilla.

Miltä tämä sitten tuntuu?

Ennen synnytystä ehdin tekemään älyttömän tehokkaasti suunnitelmia ja sain uusia ideoita tulevalle vuodelle. Upeita ja kehittäviä ideoita.

Näiden toteuttaminen ei kuitenkaan aivan vielä onnistu. Tämä tuntuu minusta haasteelliselta, sillä olen aina ennen tottunut siihen, että olen pystynyt panostaa työntekoon täysillä. Tietenkin, onhan se ollut elämäni suurin prioriteetti.
Elämän äkillinen muutos (vaikkakin siihen on voinut valmistautua monta kuukautta, tuli niin moni asia kuitenkin aivan uutena ja nopeasti elämääni) vie hetken aikaa, että osaan hellittää otetta monesta asiasta. Työ kyllä odottaa. Jossain vaiheessa pystyn antamaan sille taas enemmän.

Työni on aina ollut minulle asia, josta saan voimaa. Tunnen olevani siinä hyvä ja hyväksyn itseni. Työni inspiroi minua ja saan käyttää rajattomasti luovuuttani.
Ensimmäistä kertaa koskaan, multitasking ei minulta onnistu. Ja uskon tämän olevan vain ja ainoastaan hyvä asia. On opittava myös hellittämään otettaan ja vauva on opettanut minulle sitä. Olemaan aidosti läsnä hetkessä.

Ehkä äitiys tulee opettamaan minulle työskentelyyn myös tietynlaista rauhaa, keskeneräisyyden sietämistä ja rajoitettuja työskentelyaikoja. Ymmärrän sen, ettei yölliset työhetkeni voi toimia enää. Ei ainakaan tällä hetkellä. Unta on saatava kaikkina aikoina, kun vauva siihen antaa mahdollisuuden.


Nukkuminen & rytmi

Meni jonkin aikaa, ennen kuin löydettiin meille sopiva rytmi. Sen kanssa on vieläkin parantamisen varaa, mutta nyt 1,5 kuukautta myöhemmin uskaltaisin sanoa että jonkinlainen rytmi on löytynyt.
Illalla seitsemän aikaan aletaan pienentämään valoja. Paljon syöttöä ja illalla noin yhdeksän aikaan kylvetään, sen jälkeen jalanpohjien hierontaa ( joka auttaa tosi hyvin vauvan mahavaivoihin! ). Noin klo 22 päästään nukkumaan.

On kahden tunnin yöunia putkeen ja sitten on niitä ihania 5 tunnin öitä. Onneksi koko ajan on enemmän pidempiä unia. Päiväunet ovat hurjan tärkeät.


Mielentila

Henkisesti en ole rikki, vain vähän kulunut.
Kaikki on ollut niin paljon, lyhyessä ajassa.
Kaikille iso tsemppi tähän nykyhetkeen. Vielä tästä päästään



Minäkuva

Olen unelmoija, tässä kuussa 26-vuotias, vaatesuunnittelija , sivutoiminen yrittäjä, taiteilijasielu, sisko, tytär, lätkän pelaajan puoliso , ikuinen Olsen-fani, minimalistisuuden etsijä, ystävä joka yrittää olla enemmän läsnä tänä vuonna, wannabe viinin tuntija, vintagen rakastaja.

’’Minä’’ on niin monta asiaa elämässäni. Ja niistä kaikista tuoreimpana olen nuori äiti, joka taisteli läpi odotusajan vahvan pahoinvoinnin saattelemana, suurimman osan ajasta asuen yksin eri kaupungissa kuin puoliso, meistä riippumattomien olosuhteiden pakosta. Synnytys oli voimaannuttava, pitkä ja raastava kokemus. Olen itsestäni sanoinkuvaamattoman ylpeä.

Minäkuva ei ole vielä ollut elämässäni yhtä eheä, kuin nyt. Puuttunut palanen on löytynyt paikoilleen.

Kun olet saavuttanut edessäsi olevat haasteet,
saavuttanut tavoitteesi,
onnistunut nousemaan huonona päivänä ylös sängystäsi,
toivon että osaat kehua itseäsi tarpeeksi.
Sinä, Minä, Me ollaan mielettömiä!



Ollaan rohkeasti ylpeitä omista saavutuksistamme.
Niistä pienistä ja isoista.
Ja rakastetaan itseämme just sellaisina kuin ollaan.


Iloa ja voimaa sun huhtikuuhun!

 ♡ Petronella

Inspiraatio hukassa?



Juuri nyt mulla on sellainen vaihe, että hukun ideoihini. Tämä on samalla ihanaa ja raivostuttavaa. Mutta enimmäkseen kuitenkin sitä ensimmäistä.
Tätä vaihetta ennen koin pitkään, ettei mikään inspiroinut ja junnasin pitkään paikallani. Muutto Turusta Hämeenlinnaan on tuonut mukanaan ihanan tuulahduksen keväästä ja muutoksen, jota ensin pelkäsin.

Luovuus on jotain, mitä on varmasti meissä kaikissa. Toisissa enemmän ja toisissa se saattaa olla vielä piilossa. Voimme pyrkiä ruokkimaan sisäistä luovuuttamme, heivata turvakengät jalasta ja katsoa mihin päädymme. Lopettaa saavutustemme vertailemisen muiden saavutuksiin ja sen sijaan inspiroitua toisistamme.
Luovuutta kun on niin monenlaista. Yksi ystäväni on mieletön kokeilemaan uusia erilaisia reseptejä, jossa itse olen aivan surkea. Hän taas rakastaa maalauksiani ja minä hänen ruokiaan.

Mitkä asiat auttavat minua, kun tuntuu ettei ideoita synny ja ajatukset on lukossa?

Miten siis lähden hakemaan inspiraatiota jos se ei millään tunnu syntyvän itsestään?





1) Tee asioita yksin

– Muistan miten Berliinissä vuonna 2014 menin katsomaan tanssiteatterinäytöstä yksinäni. Istuin aulassa viinilasin kera ja kysyin tarjoilijalta WiFiä. Nettini yhdistyi ja siinä samassa mietin miksi käyttäisin tämän ajan somessa, jossa vietän kaiken ajan muutenkin? Pistin puhelimeni syrjään ja tervehdin vieressäni istuvaa naista. Hänen nimensä oli Bianca, puolalainen vaihto-oppilas, joka uskoi kaikkeen mystiseen. Siitä lähti elämäni mielenkiintoisimmat 24 tuntia hänen seurassaan.

2) Irti arjesta

– Heittäydy ja kokeile jotain aivan uutta. Ehkä testaat viikon jokaisena päivänä uutta kasvisruokareseptiä, ilmoittaudut maalauskurssille, meditoit aamulla ja nukahdat uudestaan, aloitat tanssimaan aivan uutta lajia, tai ehkä sittenkin istut kahvilaan ja kokeilet kirjan kirjoittamista?

3) Moodboardit

– Joskus on vaikea jäsentää mitä haluaa kokeilla. Parasta on avata pinterest iltateen äärellä, kerätä kuvia yhteen jotka saavat mielesi myllerrykseen. Luo näistä moodboardeja eri teemoille. Itse olen luonut viime aikoina boardeja liittyen tyyliin, kuvakulmiin, väreihin ja maalauksiin. Asetan näitä taustakuviksi ja tulostan työtilan seinään. Joka kerta kun katson niitä, ne saavat mieleni aina selkeämmäksi siitä, mitä tahdon testata tai tavoitella.





4) Lähde kävelylle, ilman päämäärää tai tarkoitusta

– Kannattaa kokeilla! Voit löytää vaikka mitä uutta, tutustakin kaupungista. Tai saada kiinnostavia kohtaamisia ihmisistä. Tai löytää paikan, johon istahtaa ja kuvata maisemaa. Who knows! Kävely laittaa aina oman mieleni liikkeelle, joten neuvon varaamaan mukaan muistiinpanovälineet, jos sinulle käy samoin. Puhelimen muistio käy myös, mutta vihko on aina vähän romanttisempi.

5) Podcastit

– Aloin kuuntelemaan podcasteja, joiden aiheista minulla ei ollut paljoakaan tietämystä ja nyt olen suuressa kuuntelukoukussa. Ihana tapa oppia uusista asioista, jos äänessä olevat tyypit osaavat hommansa ja tekevät kuuntelun mielenkiintoiseksi. Toki lähes jokainen jakso, jota kuuntelen antaa minulle niin paljon sisältöä, että on pakko antaa hetki itselle sisäistää asioita, ennen kuin siirtyy seuraavaan jaksoon. Testaile eri teemaisia podeja, voi olla hitti tai huti!

6) Tue muita

– Käy esimerkiksi katsomassa toisten järjestämiä näyttelyitä, esityksiä, lue tekstejä ja katso haastatteluita.
Erityisesti minua inspiroi muut intohimoiset, rohkeat ja älykkäät naiset, jotka tukevat toinen toisiaan. Liity ihmisten ja kiinnostavien yritysten sähköpostilistoille. On kiva saada kerran kuussa hyvä kirje, jonka sisältöön tekijä on panostanut! Ja järjestä itsellesi aikaa vaikka kerran kuussa käydä listojen viestit läpi.





7) Anna aikaa

Joskus ideoita ei synny ja tuntee olevansa jumissa. Se on myös tosi okei. Silloin on hyvä vain antaa ajan kulua ja nauttia hetkestä.

Mistään ei tarvitse tulla mitään, eikä luomisprosessissa tule olla arvosteleva itselleen. Arviominen ja työn laadun kehittäminen tulevat vasta seuraavassa vaiheessa, kun on ensin päästy kunnolla liikkeelle.

Tai ehkä ei edes silloinkaan?



Parasta helmikuuta sulle!

– Petronella

Uusilla työkaluilla vuoteen 2020

Yksi tämän vuoden tavoitteistani on pitää parempaa huolta omasta hyvinvoinnista. Kaikki tavoitteeni olen päättänyt ottaa lempeydellä vastaan. Tänä vuonna aion aidosti pyrkiä kehittämään omia tapojani ja omaa suhtautumista asioihin, enkä vain pintapuolisesti suorittamaan tavoitteitani

1.Rutiinit

En ole koskaan ollut aamuihminen ja siitä syystä olen luonut itselleni aamurutiineja, joiden kautta tottua aikaisempiin herätyksiin ja oppia nauttia aamuista enemmän.
Toivottavasti aikaiset aamut vauvan kanssa ei tuntuisi niin ylitsepääsemättömiltä. Uni on muutenkin ollut aina kohdallani niin haastavaa, että sille olen jo henkisesti sanonut heipat!

Selkeämpien iltarutiinien avulla olen silti koittanut vaikuttaa positiivisemmin myös uneni laatuun. Puhelin on tietty läsnä aivan liian paljon ympäri päivän, joten pyrin myös irtaantumaan siitä ja ajoittamaan somen käytön  järkevämmäksi ja tehokkaammaksi.

Eli toivon onnistuvani luomaan rajan työn ja arjen välille. Puhelimen ei tarvitse olla kädessä enää 24/7 ja aikataulutan tekemiseni niin, että kun teen töitä, voin panostaa siihen täysillä ja sata lasissa. Näin taas arjessa voin nauttia perheeni ja ystävieni seurasta, ilman että toinen jalka on aina töissä. Rakastan työtäni ja toivon rutiinien ja aikataulutuksen auttavan minua olemaan parempi minä myös työelämässä.

2. Positiivisempi energia ympärille, kaikkeen mitä teen.


Huomaan itsestäni sen, että jos elämässä tulee jokin este / negatiivinen asia vastaan, en saa nukuttua ennen kuin olen luonut jonkinlaisen toimintasuunnitelman sitä kohtaan ja näin olen siis varautunut kaikkeen. Tämä luo mulle positiivisempaa lähestymistä asiaan. Kaikki on hallinnassani, tavalla tai toisella. Opin sen jo viime vuonna, että kirjoitan paljon ylös ja järjestän näin ajatuksiani. Nyt haluan kohdistaa niitä vieläkin positiivisemmin, siksi aloitin vuoden alussa kiitollisuus-sivujen skriivaamisen.

Eli kirjoitan ylös asioita, joista olen kiitollinen ja joita tahdon enemmän elämääni. Luen taas pitkästä aikaa enemmän kirjoja ja niistä tuoreimpana ’’ Hyvän elämän anatomia ’’ ( Kirjoittanut Sara Karlsson & Pia Sievinen ). Tässä musta i h a n a ote kirjasta:

’’Emme voi samanaikaisesti ajatella, että tilanteemme on toivoton ja nähdä tilanteemme edistyvän. Jompikumpi energia dominoi.’’


Eli kohti positiivisempia ajatuksia ja näin ollen parempaa otetta tähän vuoteen!

Kiitos kun luit!
♡ Petronella